HARTOLAN SEURAKUNTA

Kirkko keskellä kylää

 

 

 

Etusivu

Ajankohtaista

Toiminta

Historia

Toimitilat

Hallinto

Yhteystiedot

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Kirkkoherran blogi 2007

Tämä on se yö (maanantai 24.12.2007)

Tämä on se yö, jona kristityt kaikkialla maailmassa kokoontuvat kuulemaan, mitä tapahtui kerran pienessä Betlehemin kaupungissa.
Tämä on se yö, jona joulutähden taivaallinen valo valaisee pimeän maan ja enkeli tuo sanoman Vapahtajan syntymästä.
Tämä on se yö, jona ihmisen sovituksen ja anteeksiannon ikävä, ilon ja rauhan ikävä, tulevaisuuden ja toivon ikävä saa vastauksen.
Tämä on se yö, jona profeettojen ennustukset toteutuvat, yö jona Vapahtaja on keskellämme, murtaa meitä sitovat kahleet ja ottaa pois kuormat harteiltamme.
Tämä on se yö, jona kristikunta käy rukoukseen Jeesus-lapsen seimen äärelle, yö joka loistaa kuin kirkas päivä.

Papin työssä saa näin joulun alla vastata usein kysymykseen, onko jouluna kiirettä. Itse en koe niin. Toki joulun aikaan saa jumalanpalveluksia viettää usein. Jumalanpalveluksessa ei kuitenkaan ole kiire, ja harvemmin myöskään siihen valmistautuessa. Jouluaattoaamuna viimeistään saan valmisteltua joulunajan jumalanpalvelukset; joulurauhan saa julistaa.

Toki joulun perinteet ovat joutuneet taipumaan jonkin verran työn mukaan. Aattona on kolmen ja neljän väli varattu kirkossa olemiselle. Mutta niin on monessa muussakin kodissa. Ei silloin tarvitse kirkossa yksin olla.

Aattoilta vierähtää joulusaunassa käydessä, jouluateriaa nauttien, jouluevankeliumia kuunnellen ja joululahjojen avaten. Kuten monessa muussakin kodissa.

Joululaulut on kuitenkin laulettu ja lahjat avattu, kun kymmenen jälkeen matka suuntautuu kohti pimeää yötä ja kirkkoa. Matkalla saa ihastella monenlaisia jouluvaloja, jotka valaisevat Betlehemin tähden tavoin maisemaa.

Sen jälkeen kun olen saanut olla mukana jouluyön messussa, on siitä tullut joulun tärkein jumalanpalvelus. Silloin haluan olla töissä, muulloin ei haittaa vaikka istuisinkin kirkon penkissä seurakuntalaisena.

On joka kerta yhtä sykähdyttävää aloittaa messu hämärässä kirkossa ja lukea johdantosanojen sanat Tämä on se yö. Siinä hetkessä on lähimpänä Vapahtajamme syntymää. Ehtoollinen kruunaa kokoontumisen Jeesuksen seimen äärelle. Saamme ottaa vastaan sen Vapahtajan, jonka syntymää juhlimme. Usein messu on päättynyt ulkona laulettuun virteen Maa on niin kaunis. Jouluyönä maa on kaunis.

Jouluyö jää lyhyeksi, mutta jouluaamun messussa kiteytyy valon tuleminen maailmaan. Kirkkoon mennessä on vielä pimeää, mutta kirkosta saa tulla vaalenevaan aamuun. Valo on syttynyt. Mielessä soivat jumalanpalveluksen päättävät sanat Lähtekää joulun rauha sydämessänne. Viettäkää siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Sivun alkuun

Talous tiukoilla (tiistai 18.12.2007)

Kirkkovaltuusto hyväksyi ensi vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion viime keskiviikkona. Toisin sanoen siinä lyötiin lukkoon ensi vuotta koskevat pääasiat, onpa kyse toiminnasta, taloudesta tai kiinteistöistä

Hartolan seurakunnassa tuloveroprosentti on samankokoisille seurakunnille tyypillinen 1,75 prosenttia tuloista. Se tarkoittaa, että vaikkapa 25 000 euroa vuodessa ansaitseva maksaa vuodessa seurakunnalle veroa vajaa 450 euroa. Kyseinen veroprosentti on sen verran korkea, että sitä ei ole mahdollista nostaa. Siksi seurakunnan mahdollisuudet lisätä tulojaan ovat vähäiset.

Tämän kerron siksi, että ensi vuoden talousarvio on yli 50 000 euroa alijäämäinen. Suurelta osin se johtuu siitä, että tänä vuonna tuli puunmyyntituloja tavallista enemmän. Olimme tehneet tavallisen suuruisen puukaupan, kun myrskyn takia jouduttiin myymään vielä lisää puuta. Kun keskimäärin vuodessa myymme puuta 70 000 eurolla, tänä vuonna tulot ovat yli 120 000 euroa. Ensi vuosi onkin sitten pienemmän puunmyynnin vuoro.

Mutta samalla on tosiasia myös se, että seurakunnan menot tuntuvat kasvavan tuloja enemmän. Suurin osa Hartolan seurakunnan menoista on palkkoja. Sen vuoksi seurakunnan menoja ei voi lyhyellä aikavälillä vähentää. Toisaalta meillä ei ole suurta tarvettakaan, koska aikaisempina vuosina tilinpäätökset ovat olleet ylijäämäisi. Suunta on kyllä alaspäin. Viimeiset pari vuotta olivat alijäämäisiä. Onneksi tänä vuonna on tulossa ylijäämää.

Tiukka talous on tarkoittanut myös monenlaisten määrärahojen pitämistä mahdollisimman vähäisenä, yhtä lailla toiminnassa kuin vaikkapa kiinteistöjen hoidossa. Kuitenkaan rahojen vähyys ei varmaankaan näy tavallisessa työssä ihmisten parissa. Seurakunnan työntekijöiden työ on suurelta osin sellaista, että siinä ei tarvita juurikaan rahaa.

Työ, sen tekeminen ja uusienkin asioiden suunnittelu ja toteuttaminen ovat ensisijassa kiinni uusien ajatusten löytämisestä, ei rahasta. Siksi onkin niin, että tavallinen seurakuntalainen ei juuri huomaa kireää taloutta ja toimintamäärärahojen vähenemistä ensi vuonna. Kirkossa on messu joka sunnuntai, kasteet, vihkimiset ja hautajaiset hoidetaan kuten ennenkin. Lapset voivat käydä kerhoissa, nuoret rippikoulua, yksinäisiä ja eri tavoin vaikeuksissa olevia autetaan kuten tänäkin vuonna. Hautausmaa pidetään hyvässä kunnossa.

Kolmea asiaa ensi vuoden toimintasuunnitelma erityisesti korostaa, lähimmäisvastuun syventämistä, henkilökohtaisten kohtaamisten tärkeyttä ja monipuolista jumalanpalveluselämää. Näiden tulisi näkyä kaikessa työssämme. Sivun alkuun

Mikä ihmeen kuorisääntö? (lauantai 1.12.2007)

Torstai-iltana kirkkoneuvosto hyväksyi Hartolan seurakunnan kuorisäännön. Sana taitaa olla useimmille tuntematon. Kuori on kirkon etuosa; Hartolan kirkossa kuoriosa on erotettu parilla porrasaskelmalla kirkkosalista.

Jumalanpalvelus, joka meillä on messu joka sunnuntai, johdetaan kuorista. Siksi kuorisääntö tarkoittaa sääntöä, jossa määrätään kuorin käytöstä. Siis siitä miten Hartolan kirkossa vietetään messua. Kirkkoneuvoston hyväksymä kuorisääntö tarkoittaa käytännössä nykyisten käytäntöjen kirjaamista. Joitakin pieniä muutoksia uusi sääntö pitää sisällään. Kuorisääntöön tutustumalla on mahdollista tietää, mitä vaihtoehtoja Hartolan seurakunnan messussa käytetään kirkkokäsikirjan lukuisista vaihtoehdoista.

Kuorisäännössä halutaan vahvistaa jokaisen seurakuntalaisen mahdollisuutta osallistua messun toimittamiseen. Monesti sanotaan, että pappi toimitti messun. Messun toimittaa kuitenkin koolla oleva seurakunta. Pappi on saanut eristyistehtäviä, jotka liittyvät ehtoolliseen viettoon ja liturgian johtamiseen, yleensä myös saarnaamiseen. Kanttorin erityistehtävänä on musiikista vastaaminen ja musiikin johtaminen, uruilla säestämällä ja toimimalla esilaulajana. Suntio paitsi valmistelee kirkon messua varten osallistuu kolehdin kantamiseen.

Mutta monissa kohdissa seurakuntalaiset osallistuvat joka sunnuntai messun toimittamiseen. Virret lauletaan yhdessä, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous lausutaan yhdessä. Kuorisäännössä korostetaan myös mahdollisuutta synnintunnustuksen lausumiseen yhteen ääneen. Sen lisäksi tuttuja tehtäviä ovat kirkonisännän tehtävä, tekstien lukeminen, esirukouksen lukeminen ja kolehdin kantaminen.

Hartolassa on pappien lisäksi myös muita henkilöitä, joilla on oikeus avustaa ehtoollisen jaossa. Kuorisäännössä todetaan, että ehtoollista on jakamassa kaksi henkilöä. Silloin kun messussa on mukana vain yksi pappi, maallikko toimii ehtoollisavustajana. Ensi keväänä toivottavasti pääsemme käytäntöön, jossa tämä toimii joka sunnuntai.

Kuorisääntö tulee pian näkyviin nettisivuillemme ja sen voi saada myös kirkkoherranvirastosta, koska jokaisella meistä on oikeus tietää, miten Hartolassa messua vietetään. Sivun alkuun

Työpaikkaa etsimässä (torstai 22.11.2007)

Ensi vuoden Yhteisvastuukeräyksessä etsitään työpaikkoja. Työpaikkoja etsitään Suomessa ja Liberiassa.

Viime maanantaina Hartolan seurakuntatalolle kokoontui Heinolan ja Mikkelin tuomiorovastikunnan porukkaa tutustumaan ensi vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohteisiin. Kotimaassa kohteena on työpaikkojen etsiminen kehitysvammaisille. Ulkomaan nimikkokohteessa Liberiassa etsitään pitkän sota-ajan jälkeen tavallista arkea työpaikkoineen ym.

Meille kerrottiin paljon niistä esteistä, joita kehitysvammaisten työllistymisessä on. Suurimmaksi esteeksi itsekin koen omat ennakkoluuloni ja tiedon puutteen. Käsittelen kehitysvammaisia yhtenä suurena joukkona, vaikka jokainen ihminen on oma yksilönsä.

Kuulin, että moni kenitysvammainen pärjäisi ihan tavallisessa työpaikassa, kun vain olisi halua ja tietoa toimia niin. Yhteisvastuukeräyksen tavoitteena onkin löytää sopivia työpaikkoja kehitysvammaisille. Heitä on monissa toimistoissa, kaupoissa – ja muutamissa seurakunnissakin.

Ulkomaankohteena kuulimme Liberian tilanteesta. Siellä ollaan samojen ongelmien keskellä kuin monessa maasssa, jossa on sodittu pitkään. Ihmiset ovat tottuneet elämään vain päivän kerrallaan. Nyt pitäisi opetella ajattelemaan tulevaisuutta, siis myös etsimään työpaikkaa.

Olemme tottuneet auttamaan katastrofissa ihmisiä. Se on tärkeää, mutta yhtä lailla tärkeää on auttaa normaaliin arkeen tottumiseen katastrofin jälkeen. Juuri siitä on kyse Liberiassa.

Näihin kahteen kohteeseen ja myös oman seurakunnan kehitysvammaisten hyväksi kerätään Yhteisvastuukeräystä ensi vuoden helmi-huhtikuussa. Sivun alkuun

Kolmanteus – Kristuksen läsnäoloa? (lauantai 10.11.2007)

Lueskelin tämän viikon Kotimaata. Sieltä silmiin pisti juttu Ei kahta kolmannetta. Siinä kerrottiin Ihmisten kohtaamisen teologiasta ja filosofisesta termistä nimeltä kolmanteus. Termillä kolmanteus professori Risto Saarinen tarkoitti (ehkä hän kertoi jonkun toisen löydöstä) kahden ihmisen kohtaamisen yhteydessä syntyvää ilmapiiriä tai sellaista uutta, jota kohtaajilla ei ollut ennen kohtaamista.

Itse muistan joskus lukeneeni jostakin, että jokainen kohtaaminen muuttaa meitä, toiset enemmän, toiset vähemmän. Ihastuin heti siihen ajatukseen ja muistan käyttäneeni sitä jossakin kirjoituksessa aikanaan.

Jutun termi kolmanteus kolahti minuun yhtä lailla kuin kolumnin kirjoittajaan. Siinä on sanoitettu kokemuksiani ihmisten kohtaamisesta. Eri ihmisten kanssa kohtaaminen on erilainen. Jossakin kohtaamisessa saa paljon enemmän: sanotaan, että henkilökemiat kohtaavat. Kaikissa kohtaamisissa ei huomaa samalla tavalla uuden syntymistä.

Yhden ihmisen kanssa puhun yhdellä lailla, toisen kanssa vähän eri lailla. Jotkut kohtaamiset tuntuvat tuottavan enemmän siunausta. Toisten kohdalla joutuu kyselemään onko kohtaaminen tuottanut kohtaamalleni ihmiselle mitään siunausta. Kuitenkin lähtökohdiltaan molemmissa kohtaamisissa on ollut sama tilanne.

Erityisen merkittävää Ihmisen kohtaamisen teologia on työssä, jossa koko työ perustuu ihmisen kohtaamiseen. Työ seurakunnassa on tyypillisesti sellaista. Työn onnistuminen riippuu siitä, antaako kohtaaminen elämään jotakin lisäarvoa. Voiko kohtaamisen kautta välittää uskottavalla tavalla Jumalan rakkautta.

Kirjoittaja Jussi Rytkönen liittää ajatuksen taitavasti Jeesuksen omiin sanoihin. ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni”, siellä Jeesus lupasi olla läsnäolijoiden keskellä. Kristittyinä saamme uskoa, että kolmanteus tarkoittaa Kristuksen ja Pyhän Hengen läsnäoloa ihmisten kohtaamisessa. Sivun alkuun

Kuudeskymmenestoinen kynttilä (lauantai 3.11.2007)

Tänä iltana syttyi 62 kynttilää Hartolan kirkon kuorissa. Lukuisat omaiset olivat kirkossa sytyttämässä kynttilän omalle viimeisen vuoden aikana kuolleelle läheiselleen. On aina vaikuttavaa nähdä, miten kynttilöiden liekkimeri kasvaa hämärässä kirkossa.

Hartolan hautausmaa on useimpien hartolalaisten elämän päätepiste. Mutta hautausmaallemme haudataan myös entisiä hartolalaisia, jotka itse ovat halunneet tai omaiset haluavat hautapaikan Hartolan hautausmaalle.

Joka sunnuntainen messu on seurakunnan yhteinen juhla, jossa kristillinen seurakunta kokoontuu yhteen. Messussa tulemme yhteen saamaan rohkaisua ja voimaa, anteeksiantamusta ja rakkautta Jumalalta. Samassa yhteydessä tuomme Jumalan eteen seurakuntaamme kasteen kautta liittyneet, seurakuntamme jäsenet, jotka aikovat solmia avioliiton, sekä kuolleet seurakuntamme jäsenet. Samassa yhteydessä rukoilemme myös heidän läheistensä puolesta.

Seurakunnan rukousta omien jäsentensä puolesta on vähän laajennettu. Olemme tuoneet rukouksessa Jumalan eteen myös muut Hartolassa kastetut kirkkomme jäsenet. Samalla tavoin Hartolassa siunatut ja haudatut muutkin kirkkomme jäsenet tuomme Jumalan eteen. Onhan heillä yleensä läheisiä myös Hartolassa.

Hämmennystä ja surua on tuottanut monille se, että muistamme Hartolan kirkossa vain seurakuntamme poisnukkuneita jäseniä. Tässä liitymme toisaalta kirkon perinteeseen rukoilla omien jäsentensä puolesta toisaalta oman kirkkomme säädöksiin. Niissä todetaan, että seurakunnan jäsenen kuolemasta ilmoitetaan sunnuntain jumalanpalveluksessa ja pyhäinpäivän iltakirkossa.

Tämän kuoleman ilmoittamisen lisäksi messun yhteisessä esirukouksessa rukoillaan aina myös surevien puolesta. Niiden surevien puolesta, joiden läheisen kuolemasta ilmoitetaan sinä sunnuntaina seurakunnalle, mutta myös kaikkien kuolemaa surevien puolesta.

Viime pyhäinpäivän jälkeen on seurakuntamme jäseniä kuollut ja Hartolaan haudattu muita kirkkomme jäseniä yhteensä 61. Näiden kynttilöiden jälkeen sytytettiin vielä 62. kynttilä. Se sytytettiin niille läheisillemme, jotka on haudattu muualle tai jotka eivät ole kirkkomme jäseniä. Sivun alkuun

Mitä pitäisi muistaa? Mitä pitäisi unohtaa? (maanantai 29.10.2007)

Mitä pitäisi muistaa? Mitä pitäisi unohtaa? Tällaiset kysymykset esitti Ulla-Maija Peltonen. Olin kirkkohallituksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa käsiteltiin vuoden 1918 tapahtumia. Ulla-Maija Peltonen pohti muistamisen tärkeyttä. Ihmisellä pitäisi olla paikka, jossa muistaa läheisiä kuolleita ihmisiä. Haudalla on erityisen tärkeä merkitys. Julkiseen suremiseen ei ole silloin lupaa, kun ei ole paikkaa missä surra. Tämän häpeän kanssa monet ovat eläneet vuosikymmeniä.

Muistamista pohtimassa oli kolmisenkymmentä henkilöä, joille eri syistä vuoden 1918 tapahtumat olivat läheisiä. Läheisyys johtui siitä, että isoisä oli taistellut punaisten tai valkoisten puolella. Siitä, että isoisä oli kuollut vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä. Läheisyys johtuu siitä, että kotipaikkakunnalla asia on edelleen kipeä. Mitä pitäisi muistaa ja mitä unohtaa?

Ensi keväänä tulee kuluneeksi 90 vuotta sisällissodasta, kansalaissodasta, vapaussodasta, kapinasta, vuoden 1918 tapahtumista... Asian kipeydestä kertoo se, että meillä ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä ja käytettyä nimeä vuoden 1918 sodasta ja sen seurauksista.

Hartolan hautausmaalla on 1920-luvulla pystytetty vapaussodan sankaripatsas. Patsaassa on 14 miehen nimi. Myöskin he Hartolan miehet kaatuivat taistelussa isänmaan puolesta, kuten kivessä lukee.

Unohtuneita ovat ne noin 25 miestä, jotka taistelivat myös aatteensa puolesta. He kuolivat punaisten puolella taistelleina. Osa heistä kaatui taisteluissa, muutamat tuomittiin kuolemaan ja useimmat kuolivat vankileirillä.

Osan Hartolan uhreista muistamme, useimmat ovat unohtuneet. Kuitenkin he kaikki taistelivat oikeaksi katsomansa asian puolesta. Ulla-Maija Peltonen totesi, että ainoa selkeä jako on sodassa ja sen seurauksissa tuhoutuneet ja sieltä pelastuneet. Minä kyselen, mitä meidän pitäisi unohtaa ja mitä meidän pitäisi muistaa. Sivun alkuun

Naapurien kanssa (keskiviikko 17.10.2007)

Hartolan seurakunta neuvottelee yhteistyöstä naapurien kanssa. Tällainen uutinen oli tämän päivän Itä-Hämeessä. Uutinen oli iso, mutta oikeasti suurempi uutinen olisi, jos seurakunnat toimisivat yksin omalla hiekkalaatikollaan etsimättä mahdollisia yhteistyön muotoja.

Useampikin asia aiheuttaa tarvetta yhteistyön etsimiselle.Tällä hetkellä päällimmäisenä on tietysti kuntaliitoshanke, joka toteutuessaan pakottaa miettimään yhteistyötä.

Mutta muutenkin pitää miettiä keinoja, joilla seurakunnat voisivat hoitaa asioita tehokkaammin. Joko niin että tarvittaessa työntekijöiden on mahdollista erikoistua tai niin että yhdessä löydetään tapoja suorittaa joitain tehtäviä taloudellisemmin.

Lyhyellä muutaman vuoden aikavälillä Hartolan seurakunnalla ei ole uhkia, joiden vuoksi pitäisi tehdä yhteistyötä. Pitemmällä aikavälillä vuoteen 2015 tai 2025 mennessä myös meitä voivat koskettaa eri syyt, jotka heikentävät seurakunnan taloutta. Silloin on viisasta katsoa voidaanko taloudellista tilannetta vahvistaa samalla huolehtien perustehtävästä.

Seurakunnan perustehtävä on julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Tämän tavoitteen puolesta seurakunnat yhdessä toimivat.

Kahden kokoontumisen hyvä ilmapiiri rohkaisee yhdessä tarkastelemaan seurakuntien elämää ja etsimään yhteistyön mahdollisuuksia.

Me emme voi tietää, millaiseen ratkaisuun neuvottelut johtavat. Sen kuitenkin tiedämme, että Hartolassa jatkossakin kokoonnutaan sunnuntaisin messuun, jossa tutut työntekijät yhdessä seurakuntalaisten kanssa ovat palvelemassa. Samoin tiedossa on, että asiat hoituvat jatkossakin Hartolassa. Koko ajan yritämme parantaa palveluamme, ja sen mukaisia pikkumuutoksia on ollut ja jatkossakin – riippumatta siitä, mihin lopputulokseen neuvottelut johtavat. Sivun alkuun

Juhlan tuntua (keskiviikko 10.10.2007)

Sitä oli sunnuntaina kirkon kuorissa ja maanantaina Kompelonlahden tuvassa.

Sunnuntain perhemessu oli yhteistyötä. Messun valmisteluun ja toteutukseen osallistuivat pappien, kanttorin ja suntion lisäksi myös lastenohjaajat ja diakonissa. Yhteinen suunnittelu näkyi lopputuloksessa. Paikalla oli kolme sukupolvea. Vietimme perhemessua ja vanhusten viikon messua. Messussa palveli niin lapset, vanhemmat kuin isovanhemmatkin.

Tuntui upealta polvistua messun alussa alttarikaiteelle, kun kirkon penkit olivat täynnä. Alkuvirsi kaikui kirkon holveissa. Yhtä lailla tunsin tekeväni tärkeää työtä jakaessani leipää ja siunatessani lapsia. Messussa oli Jumalan kansan perhejuhlan tuntua.

Yksi asia messun kuluessa ja sen jälkeen nousi mieleeni. Meillä Hartolassa on maallikkoja ehtoollisavustajina. Heille en ole antanut riittävästi mahdollisuuksia. Sunnuntaina olisi tukenut seurakuntalaisten yhteyttä, kun ehtoollisen jakajina olisivat olleet myös maallikot.

Toinen hyvä kokemus oli maanantaina Kompelonlahden tuvassa. Koolla oli Eerikkalan väkeä. Kristittyjen yhteyttä vaalitaan Hartolassa erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien parissa. Luterilaisten, helluntaiseurakunnan ja vapaakirkon yhteinen päiväkeskusyhdistys toimii erityisesti päihteiden väärinkäyttäjien tukemiseksi. Toki näkyvin toimintamuoto on Osuuspankin alakerrassa oleva kirppari.

Joka tapauksessa Kompelonlahdessa oli koolla Eerikkalan asukkaita. Niitä joita monet meistä kauhistelevat. Viimeisen vuoden aikana yhtenä yhteistyön muotona on ollut kerran kuukaudessa järjestetty soppatarjoilu Eerikkalassa. Lokakuun sopan tarjosimme Kompelonlahdessa.

Neljä tuntia vierähti nopeasti jutellessa ja ruokaillessa tai saunassa käyden. Tuona aikana korostui miten tärkeää on seurata Jeesuksen jalanjälkiä olla ohittamatta ketään. Sivun alkuun

Jaakobin kivi (torstai 4.10.2007)

Maanantaina ja tiistaina leikin erilaisilla väreillä. Olin bibliodraamaohjaajakurssilla Järvenpäässä. Aiheenamme oli tällä kertaa kuvan käyttö keinona tutkia Raamattua. Ensimmäisen päivän käytimme värien käyttöön tutustumiseen. Toisena päivänä paneuduimme maalaamalla ja pirtämällä mikkelinpäivän Vanhan testamentin tekstiin Jaakobin unesta.

Olen suorittamassa bibliodraamaohjaajakoulutusta. Kahden vuoden aikana kokoonnumme kerran kuukaudessa kahdeksi päiväksi tekemään bibliodraamaa ja opiskelemaan sen ohjaamista. Ensi keväänä saan koulutuksen suoritettua.

Katri on kyseisen koulutuksen suorittanut ja ohjannut Hartolassa bibliodraamaryhmää. Minä ehdin aloittaa koulutuksen jo Vihannissa ja sain luvan jatkaa koulutuksen loppuun asti. Tällaisesta koulutusmyönteisyydestä täytyy kiittää seurakunnan luottamushenkilöitä.

Bibliodraamassa on kyse Raamatun tutkimisessa ryhmässä erilaisin toiminnallisin menetelmin. Niitä ovat vaikkapa piirtäminen ja maalaaminen, liikkuminen tai eläytyminen Raamatun henkilöiden rooleihin. Bibliodraamassa eläydytään kulloinkin käsiteltävän Raamatun kertomuksen maailmaan ja siellä esiintyviin ihmisiin. Samalla kuitenkin jokainen tuo oman elämänkokemuksensa työskentelyyn.

Tiistaina siis paneuduimme Jaakobin uneen Toisessa Mooseksenkirjassa hänen ollessaan matkalla Mesopotamiaan. Tuolla matkalla hän näki nukkuessaan unen. Unessa Jumala lupasi olla hänen kanssaan ja varjella hänet minne hän menikin. Tuon lupauksen vuoksi hän pystytti pääalusenaan olleen kiven patsaaksi ja antoi paikalle nimen Betel. Se tarkoittaa Jumalan asuinsijaa tai pyhäkköä.

Luimme kertomuksen muutamaan kertaan ja jokainen sai valita itselleen sanan tai lauseen, jonka hän kuvitti. Minulle nousi heti mieleen kivipatsas, jonka Jaakob pystytti. Kuvan keskelle maalasin ison mustan kiven, joka nojasi toista kiveä vasten. Tämän jälkeen irtauduin kertomuksesta ja piirsin vielä punaviittaisen Jaakobin polvistuneena kiveä vasten. Sillä halusin kuvata kokemuksen tärkeyttä Jaakobille.

Ajatus Jaakobista (tai ihmisestä ylipäänsä) Jumalan eteen kumartuneena jäi pyörimään päähäni kuten Raamatun tutkiskelun tarkoitus on. Päivän lopuksi maalasimme vielä keskeisen kokemuksen. Minä maalasin violettiin pukeutuneen Jaakobin rukoilemaan punaista kiveä vasten. Kertomus oli elänyt. Koin nuo värit paremmiksi kuvaamaan katuvan ja kunnioittavan Jaakobin kokemusta suuren ja pyhän Jumalan edessä. Tuo kertomus puhutteli aivan toisin kuin vain lukemalla se. Sivun alkuun

Edistää hengellistä elämää” (perjantai 28.9.2007)

Tämä päivä kului ensi viikon perjantain kirkkoneuvoston kokouksen esityslistaa valmistellessa. Kirkkoneuvosto kokoontuu noin kuukauden välein. Monesti päätökset koskevat hyvin teknisiä asioita. Niissä ei näy Kirkkolain mukaan yksi kirkkoneuvoston keskeisimmistä tehtävistä edistää seurakunnan hengellistä elämää.

Tälläkin kertaa mukana on teknisiä asioita, kuten esityksen tekeminen kirkkovaltuustolle seurakunnan kirkollisveroprosentista ensi vuodeksi. Esityksenä on jo pitkään olleen 1,75 prosentin säilyttäminen ensi vuonnakin. Samalla hyväksytään virkojen johtosääntöjä. Siinä yhteydessä on mahdollista pohtia, miksi meillä on seurakunnassa eri virkoja.

Lähemmäksi seurakunnan hengellisen elämän edistämistä päästään keskusteltaessa seurakunnan tulevaisuuden haasteista. Yksinkertainen kysymys kuuluu, miten parhaiten autetaan hartolalaisia kasvamaan uskossa Jumalaan ja lähimmäisenrakkaudessa. Tämä liittyy toisaalta kuntaliitostilanteeseen, mutta myös ylipäänsä pohdintaan seurakunnan tulevaisuuden haasteista.

Keskiviikon hiippakuntakokouksesta, jonka aiheena oli seurakuntien haasteet, jäi mieleen muutama iskusana ja lause. Piispa kehotti empivästä seurailijasta aktiiviseksi toimijaksi. Kommenttipuheenvuoron pitänyt kirkkoherra Osmo Puhakka korosti tahtoa tulevaisuuden haasteisiin vastatessa.

Kirkkoherranvirastoon ja kirkkoherran työhuoneeseen asennetaan ensi viikolla uudet toimistokalusteet, ja samalla on pientä remonttia. Tämän vuoksi tänään piti purkaa vanhoja kalusteita ja tyhjentää nuo kaksi huonetta. Ensi viikon alku menee remontin merkeissä, mutta ensi perjantaina Tarja on valmiina kohtaamaan seurakuntalaisia uudelleen kalustetussa virastossa. Sivun alkuun

Rakennemuutoksessa (keskiviikko 19.9.2007)

Seurakuntarakenne on muutoksessa. Tällä viikolla olen kuuntelemassa Lahdessa, miten seurakuntien yhteistyö etenee Päijät-Hämeessä. Ensi viikolla Mikkelissä Mikkelin hiippakunnan seurakuntien edustajat kokoontuvat pohtimaan seurakuntaelämän tulevaisuuden haasteita. Lokakuussa kokoontuvat Heinolan seudun seurakuntien johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt katselemaan yhteistyön mahdollisuuksia.

Jatkuvana haasteena on tutkistella oman seurakunnan tulevaisuuden näköaloja myös, ja ennen kaikkea, yhteistyön ja yhdistymisen näkökulmasta. Tähän pakottaa PARAS-hanke ja kuntaliitosselvitykset. Mutta seurakuntien osalta prosessi on alkanut jo muutamia vuosia sitten. Tuolloin kirkkohallitus asetti tavoitteeksi seurakuntien yhteistyön lisäämisen ja seurakuntien yhdistymisen. Työkaluna oli sama asia kuin kuntienkin kohdalla eli avustukset.

Tähän prosessiin kuuluu Kirkkohallituksen asettaman Seurakuntarakennetyörymän väliraportti tammikuulta. Se on tarkoitettu keskustelun avaajaksi. Väliraportissa todetaan, että ”meneillään oleva muutos on syytä ottaa haltuun kirkon omista lähtökohdista käsin”. Samalla seurakuntakoon minimitavoitteeksi asetettiin 6000 jäsenen seurakunta. Siis lähes kaksi kertaa Hartolan seurakunnnan koko.

Me Hartolan seurakunnan työntekijät emme ole juurikaan kokeneet ongelmana seurakunnan liian pientä kokoa. Työyhteisömme kaksitoista henkeä on ihanteellisen kokoinen monessa suhteessa. Mahdumme mukavasti saman pöydän ympärille ja keskustelu on mahdollista koko porukalla. Tietysti välillä työssä toivoisi isompaa työyhteisöä.

Seurakuntamme on valmis keskustelemaan erilaisista yhteistyön muodoista. Jo tällä hetkellä yhteistyötyä tehdään sairaalasielunhoidon, perheneuvonnan, väestökirjanpidon ja taloushallinnon osalta Lahti-keskeisesti sekä toiminnan osalta omassa rovastikunnassa. Suurelta osin kokemukset ovat myönteisiä.

Edessä on paljon mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä seurakunnan omista lähtökohdista käsin. Tässä suhteessa Sysmän seurakunta on ollut rohkeana asioiden esillenostajana viimeksi suunnitelmalla täyttää talouspäällikön virka määräaikaisesti.

Todellisuudessa suuri osa muutoksista tapahtuu kuitenkin kirkon omista lähtökohdista riippumatta. Niin määräytyvät myös seurakuntamme yhteistyön muodot Hartolan kunnan päätöksistä. Sivun alkuun

Olennaisen etsiminen (keskiviikko 12.9.2007)

Kaikille työntekijöille on tärkeää sekä kouluttaa ja kehittää itseään että pohtia yhdessä samanlaista työtä tekevien kanssa oman työn erityiskysymyksiä.

Mikkelin hiippakunnan kirkkoherrat kokoontuvat kerran vuodessa, tällä kertaa Valamon luostariin. Kokoontumisen aluksi ajattelemisen aihetta antoi rovasti Rauno Pietarinen Ortodoksisesta seminaarista Joensuusta. Hänen puheensa aiheena oli hengellinen elämä Suomessa ortodoksin silmin. Hänen mielenkiintoisesta ja monia ajatuksia liikkeelle laittaneesta puheesta otan esille yhden asian.

Hän toivoisi Kristus-keskeisyyden näkyvän selvemmin. Kristus-keskeisyyden kolmijalkana on henkilökohtainen rukous, yhteinen rukous ja Raamatun lukeminen. Erityisesti mieleen jäi ajatus siitä, että ortodoksin silmin silloinkin liitytään kirkon yhteiseen rukoukseen, kun rukoillaan yksin metsässä. Tai muistutus siitä, että rukouksessa tärkeää on säännöllisyys. Tärkeämpää on vaikka lyhytkin jokapäiväinen rukous kuin pitkäkään rukoileminen vain silloin tällöin.

Kokouksen varsinaisena teemana oli kirkkoherran työn haasteet. Työssä voidaan nähdä viisi näkökulmaa: hengellinen johtaminen, esimiehenä oleminen, hallinnon johtaminen, verkostojen luominen ja viestintä. Näiden välisessä ristipaineessa jokainen kirkkoherra ratkaisee olennaisen ja epäolennaisen. Kysymystä olennaisesta pitää pohtia koko ajan niin kirkkoherran kuin jokaisen työntekijän omassa työssään.

Olennainen ja epäolennainen oli esillä myös, kun sunnuntaina luottamushenkilöitä ja työntekijöitä kokoontui Juha Kauppisen johdolla pohtimaan seurakunnan strategiaa. Kaikkia Suomen seurakuntia on kehotettu laatimaan strategia seurakunta vuonna 2015. Työskentely aloitettiin jo keväällä ja sen tuloksena saamme toivottavasti tänä syksynä aikaiseksi Hartolan seurakunnan strategian. Se on suunnitelma siitä, millaisen haluamme seurakunnan olevan vuonna 2015 ja miten etenemme tavoitetta kohti.

Tähän mennessä työskentelyn tuloksena on syntynyt käsitys siitä millainen Hartolan seurakunnan tulisi olla vuonna 2015. Se on vähintään toiminnallisesti itsenäinen seurakunta, jossa on tarjolla ihmisten tarvitsemat palvelut. Seurakunnassa on matala kynnys, ja seurakunnan työssä korostuu läsnäolo ihmisten arjessa henkilökohtaisten kohtaamisten kautta. Samalla seurakunnalla on monipuolinen jumalanpalveluselämä. Itse yhdistän nämä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden työskentelyn tulokset niihin sanoihin, joita käytin tulosaarnassa: Kirkko keskellä elämää. Sivun alkuun

Hyvää syksyä (torstai 30.8.2007)

Tämä on ensimmäinen blogini Hartolan seurakunnan sivuilla ja kirkkoherrana. Tarkoitukseni on kirjoittaa näille sivuille säännöllisesti; kertoa mitä on tapahtunut ja mitä on suunnitteilla sekä yrittää valaista taustoja asioille.

Ensimmäinen vuosi uudessa työpaikassa on tutustumista puolin ja toisin. Kevään ja kesän rutiinit ovat tulleet tutuiksi. Nyt on aika tutustua syksyyn ja jouluaikaan Hartolan seurakunnassa. Tutustuminen on kuitenkin myös samalla omannäköiseni työtavan esilläpitämistä ja sen soveltamista Hartolan seurakunnan perinteeseen. Moni tuttu asia voidaan tehdä jatkossa vähän toisin.

Hartolan markkinat merkitsee kesäkauden päätöstä Hartolassa. Myös seurakunnassa talvikausi tekee tuloaan. Päiväkerhot ovat alkaneet jo tällä viikolla. Syyskuun puolella alkavat erilaiset piirit, kirkkokuoro yms. Ja tietysti jumalanpalvelukset jatkuvat joka sunnuntai. Eikä pidä unohtaa jokasyksyistä seuraavan vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion valmistelua.

Tällaisten vuosia jatkuneiden toimintojen osalta suunnittelu on omanlaistaan. Ensisijaisesti kyseessä on niiden merkitseminen kalenteriin – omalle tutulle paikalleen. Toki myös kokoontumisten sisältöjä pitää pohtia. Joskus saattaisi olla paikallaan arvioida kriittisestikin olemassa olevaa toimintaa. Onko se tehokkain ja paras tapa pitää esillä sanomaa Kristuksen tuomasta armosta ja lähimmäisen rakastamisesta?

Tuleva syksy tuo mukanaan monia uusia haasteita. Tänä iltana Hartolan kunta päättää menettelytavasta koskien kuntaliitosta. Mikäli marraskuussa Hartolan seurakunta päättää liittyä Heinolaan, seurakunnilla on edessään työntäyteinen aika ennen kuin uusi seurakuntahallinto on valmis vuoden 2009 alussa. Seurakuntien yhteistyön tiimoilta riittää pohtimista ja tekemistä. Tässä minua auttaa kokemus Vihannin ja Ruukin seurakuntien liitoksesta vuoden 2006 alussa. Siinä prosessissa alusta alkaen mukana oleminen on tuonut lisävarmuutta ja näkemystä asioiden valmisteluun.

Syksyllä on edessä ainakin kaksi itse alulle laittamaani hanketta. Seurakunnan jumalanpalveluselämää säätelee kirkkoneuvoston hyväksymä ns kuorisääntö, jossa määritellään millä tavoin jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia toimitetaan. Tämä kuorisääntö valmistellaan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden yhteistyönä. Pohjatyössä ovat mukana ne työntekijät, jotka ovat mukana jumalanpalveluksissa, papit, kanttori ja suntio. Julistuksen vastuuryhmän yhtenä vastuualueena on seurakunnan jumalanpalveluselämä, joten se saa aikanaan kuorisäännön käsiteltäväkseen. Tarkoituksena on saada kuorisääntö käyttöön uuden kirkkovuoden alkaessa ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

Kirkkoneuvosto asetti elokuun kokouksessaan seurakuntaan taidetoimikunnan. Siinä ovat jäseninä Kalevi Hanhinen, Vuokko Heikkilä, Marja Poukama ja allekirjoittanut. Sen tehtävä on hyvin laaja-alaisesti tehdä esityksiä seurakunnan taide-esineiden asianmukaisesta esilläpidosta ja hoidosta. Tarkoituksena on myös laajemmin ottaa kantaa kirkon ja hautausmaan yleisilmeeseen ja tarvittaessa tehdä sitä koskevia esityksiä. Toivottavasti saamme syksyn aikana työskentelyn hyvin alkuun.

Hyvin läheisesti taidetoimikunnan työskentelyyn liittyy hautausmaan maisemasuunnittelu. Sen osana on nykyisen puuston harventaminen ja uusien istuttaminen sekä kirkon ympäristön ja sankarihauta-alueen suunnittelu, jonka tekee ProAgria Häme.

Ensimmäisenä näkyvänä merkkinä on hautausmaan puuston harventaminen. Suunnittelija on merkinnyt poistettavat puut punaisella maalilla. Puut poistetaan ensi talven aikana. Tosiasia on, että puustoa on paikoitellen liian tiheässä, osittain se on vanhaa ja vaarallistakin. Lisäksi tarkoituksena on saada kirkko paremmin näkyviin poistamalla puita sen ympäriltä. Puiden poistamiseen liittyen toivon kommentteja, vaikka periaatteessa suunnitelma on kokonaisuus, josta ei voida ilman perusteluja suuresti poiketa. Sivun alkuun

Suomen evankelis-
luterilainen
kirkko

Hartolan kunta

Raamattu